Minun kirjani

Kuvakirja Myytit - tarinoita omasta elämästä on taiteellinen teos, jossa valokuvat ja tekstikatkelmat ovat vuorovaikutuksessa toistensa, sekä lukijakokijan kanssa. Suurin osa valokuvista on otettu ohjaamastani butoh-esityksestä Myytit/Myths, mutta mukana on myös filmikameralla ottamiani luontokuvia sekä valokuva lapsuudestani.

Valokuvat ovat pysäyttäneet, kapseloineet tietyn hetken ja tunnelman ja tämä kuvien välittämä hetki, jälki, on ollut inspiraationa kuvakirjan teksteille. Tekstit kirjoitin vuoden 2011 aikana. Esityksestä otettujen valokuvien ja saamieni kokemusten innoittamana ryhdyin kokoamaan tekstikatkelmia, kuvaimpressioita ja valokuvia yhteen.

Myytit/Myths esityksen valmistelun aikana syvennyin pohtimaan ja muistelemaan lapsuuttani sekä paikkoja, joissa olin elämäni aikana käynyt ja saanut vahvoja kokemuksia lapsena. Ryhdyin tutkimaan muistikatkelmia menneestä, jotka ovat muodostaneet minussa olevan sisäisen maiseman. Tämän syventymisen myötätuulessa kirjoitin tekstejä kuville ja kuvista.

Toteutunut kuvakirja pyrkii välittämään butoh-esityksen Myytit/Myths luoman tunnelman, kokemuksen, energian ja estetiikan toisen teoksen kautta, mutta antaen näin syntyvän teoksen löytää oma, elinvoimainen, esteettinen ja elävä muotonsa sen omilla ehdoilla, siinä elinympäristössä missä uusi teos toteutuu. Juuri siinä, missä kuvakirja ja uusi kokija, lukija, kohtaavat.

Myths is a picture book of text and photographs that aims to capture the moment otherwise lost in the millions of minutes of speeding time. It freezes what else would melt into the forgetfulness of all our yesterdays.

Photos are from the butoh performance Myytit/Myths and from ever-surprising nature. Butoh arises from the subliminal myths of our dormant recollections. It is a moving record of the half-forgotten, and when performed out of doors, reunites both performance and spectator with the elemental forces of nature. Butoh is the living mirror of our shared lives.

Art, as I perceive it, is about knowing that man is a creature of infinite complexity. By expressing himself, he conveys the hidden yearnings of his silent brothers, becoming the voice of the voiceless, the sound of his silenced neighbours.

Art, in my vision, is the truest confession of otherwise restricted man. For we all have yearnings, but it is the artist who makes tangible what is otherwise, intangible. If the reader is inspired to reflect on his own convoluted and personal odyssey, then Myths will have succeeded in reaching our neighbours who share this precious gift of the life experience.